Lemmikkikupla tarjoaa sinulle kattavasti tietoa lemmikkisi hyvinvointiin liittyen.
Hiljaiset ja rauhalliset koirarodut – 20 suositeltavaa rotua
Moni meistä haaveilee uudesta perheenjäsenestä, joka olisi luonteeltaan leppoisa ja ääntelisi vähän. Hiljainen ja rauhallinen koirarotu sopii erityisesti sinulle, jos arvostat seesteistä arkea ilman jatkuvaa haukkumista. Tällaiset koirat nauttivat yleensä mukavuudesta, läheisyydestä ja tasaisesta elämäntahdista. On silti hyvä muistaa, että jokainen koira tarvitsee rakkautta, aktivointia ja koulutusta. Alla esittelemme 20 hiljaista ja rauhallista koirarotua suositeltavuuden mukaan, pienistä seurakoirista aina suuriin lempeisiin jättiläisiin.
Cavalier kingcharlesinspanieli
Luonne: Cavalier on suloinen, lempeä ja ihmisrakas seurakoira. Se on hyvin sopeutuvainen ja ystävällinen kaikille, eikä siinä ole tippaakaan aggressiivisuutta. Cavalier nauttii sylissä olemisesta ja seuraa mielellään omistajaansa kaikkialle.
Kenelle rotu sopii: Erinomainen valinta ensimmäiseksi koiraksi, lapsiperheille tai ikäihmisille. Cavalier viihtyy parhaiten rauhallisessa ympäristössä ja rakastaa yhdessäoloa – esimerkiksi sohvalla vieressä köllöttelyä. Se sopii hyvin myös kerrostaloon, kunhan saa riittävästi huomiota ja ulkoilua.
Haukkuherkkyys: Melko vähäinen. Cavalier haukkuu yleensä vain tarvittaessa, esimerkiksi ovikellon soidessa. Se ei siis ole tyypillisesti räksyttäjä. Hyvän sosiaalistamisen myötä siitä saa hiljaisen naapurin, joka ei turhasta metelöi.
Haasteet: Cavalier kiintyy syvästi omistajaansa ja voi kärsiä yksin jäädessään eroahdistuksesta. Rotu tarvitsee paljon seuraa eikä viihdy pitkiä aikoja yksin. Cavalierin terveydestä on huolehdittava, sillä rodulla esiintyy jonkin verran perinnöllisiä sydänvaivoja. Myös herkutteluun taipuvaiselle cavalierille on syytä pitää painonhallinta mielessä.
Ranskanbulldoggi
Luonne: Ranskanbulldoggi on hurmaavan veikeä ja leppoisa pieni koira. Se rakastaa omistajansa seuraa ja sopeutuu laiskanpulskeaan elämäntyyliin. Frenchie tunnetaan sohvaperunana, joka nauttii rapsutuksista ja rennosta yhdessäolosta. Ystävällinen ja ihmisrakas luonne tekee siitä mutkattoman perhekoiran.
Kenelle rotu sopii: Mainio rotu kaupunkiasumiseen ja kerrostaloon, sillä ranskanbulldoggi ei tarvitse suurta pihaa eikä pitkää lenkkiä joka päivä. Se sopii hyvin yksineläjälle tai perheelle, joka haluaa seurallisen mutta suhteellisen vähäliikuntaisen koiran. Ranskis tulee yleensä toimeen lasten ja muiden lemmikkien kanssa, kunhan sitä kohdellaan lempeästi.
Haukkuherkkyys: Pieni. Ranskanbulldogit eivät yleensä käytä haukkua kommunikointiin samalla tavalla kuin monet muut rodut. Ne saattavat tuhista, kuorsailla tai päästää hassuja ääniä, mutta varsinaista haukkumista esiintyy harvoin. Tyypillisesti ranskis haukahtaa vain innostuessaan leikistä tai varoittaakseen vieraista.
Haasteet: Lyttykuonoinen rakenne tekee rodusta alttiin hengitystieongelmille ja kuumuuden sietokyky on heikko. Ranskis rohisee ja kuorsaa, ja helteellä sen oloa on tarkkailtava tarkasti. Myös liikasyönti on vaarana tälle herkkusuulle ja lihominen pahentaa terveysongelmia. Rodun liikuntatarve on kohtuullinen, mutta ylipainoista koiraa joutuu aktivoimaan huolella. Lisäksi ranskista kannattaa opettaa kevyesti tottelevaiseksi, vaikka se onkin luonteeltaan itsepäisen hupaisa.
Mopsi
Luonne: Mopsi on pieni ilopilleri, joka tunnetaan hassuttelevasta ja rakastavasta persoonastaan. Se on hellyydenkipeä, ihmisrakas ja kiintyy syvästi omaan perheeseensä. Mopsi viihtyy mainiosti sylissä rapsuteltavana, mutta jaksaa myös leikkiä hetkiä päivässä. Muuten se on varsin rauhallinen sohvakoira.
Kenelle rotu sopii: Erinomainen kaupunkikoira ja sisäkoira. Mopsi sopii sekä yksinasuvalle että perheelle, joka haluaa pienen mutta luonteikkaan lemmikin. Se pärjää hyvin kerrostalossa ja on yleensä ystävällinen myös vieraiden ihmisten ja muiden eläinten kanssa. Mopsi ei vaadi omistajaltaan jatkuvaa urheilua, vaan pienellä leikillä ja lyhyillä lenkeillä se pysyy tyytyväisenä.
Haukkuherkkyys: Alhainen. Mopsi harvoin haukkuu turhaan – useimmat mopsit ääntelevät ennemminkin tuhisten ja röhisemällä kuin haukkumalla. Ne voivat ilmoittaa ovikellasta tai leikin tuoksinassa haukahdella, mutta eivät kuulu äänekkäimpiin rotuihin.
Haasteet: Kuten muutkin lyhytkuonoiset rodut, mopsi on altis hengitysvaikeuksille ja kuumuuden aiheuttamalle rasitukselle. Sen liikunta on pidettävä maltillisena etenkin helteillä. Mopsit rakastavat ruokaa, joten ylipainon riski on todellinen – herkuissa on hyvä pitää kohtuus. Myös ihopoimujen puhtaanapito ja silmien suojaaminen kuuluu rodun hoitoon, jotta ihotulehdukset ja silmävaivat pysyvät loitolla.
Whippet
Luonne: Whippet on vinttikoira, jonka luonteessa yhdistyvät atleettisuus ja raukeus. Ulkona se saattaa singahtaa hetkessä huimaa vauhtia jäniksen perään, mutta kotona whippet käpertyy sohvannurkkaan nukkumaan tuntikausiksi. Se on hienostunut, herkkä ja yleensä hyvin lempeä koira, joka nauttii rauhallisesta kotoilusta omien ihmistensä kanssa.
Kenelle rotu sopii: Whippet sopii ihmiselle, joka haluaa yhdistää lyhyet vauhdikkaat liikuntahetket ja muuten rauhallisen arjen. Se on mainio rotu esimerkiksi kaupunkiasujalle. Whippetit eivät vaadi tuntikausien lenkkejä, kunhan saavat välillä mahdollisuuden juosta vapaana turvallisesti aidatulla alueella. Rotu on luonteeltaan hieman ujo ja kiintyy vahvatsi omaan perheeseen, joten se viihtyy parhaiten rauhallisessa ympäristössä ilman jatkuvaa hälinää.
Haukkuherkkyys: Erittäin vähäinen. Whippet haukkuu harvoin, ja monet yksilöt ovat lähes äänettömiä kotona. Ne eivät ole vahtikoiria, joten turhaa räksytystä ei juuri esiinny. Usein whippet ennemmin tarkkailee hiljaa kuin reagoi haukkumalla.
Haasteet: Vinttikoirana whippetillä on voimakas metsästysvietti, joten sitä ei tule pitää vapaana aidattomalla alueella. Ulkoillessa on tärkeää panostaa luoksetulon koulutukseen ja välttää tilanteita, joissa koira voisi singahtaa saaliin perään. Whippetin siro ja lyhytkarvaisuus tarkoittaa myös sitä, että se palelee helposti – talvella tarvitaan lämmittävä takki. Rotu on yleensä terve, mutta tapaturmia voi sattua vauhdissa, joten liikunnassa on huolehdittava turvallisuudesta.
Kultainennoutaja
Luonne: Kultainennoutaja on yksi maailman suosituimmista koirista, eikä syyttä. Se on tasapainoinen, ystävällinen ja hyväntuulinen. Noutaja on älykäs ja miellyttämishaluinen, joten se sopeutuu hyvin perheen arkeen ja on yleensä helppo kouluttaa. Vaikka kultainennoutaja on leikkisä ja energinen ulkona, se osaa rauhoittua sisätiloissa ja on kotona usein melko seesteinen.
Kenelle rotu sopii: Rotu on aivan ihanteellinen perhekoira ja harrastuskaveri. Kultainennoutaja rakastaa lapsia ja tulee yleensä toimeen kaikkien kanssa, myös toisten koirien. Se sopii aktiiviselle omistajalle, joka ulkoilee päivittäin, sillä rotu nauttii pitkistä lenkeistä, uimisesta ja kaikesta yhteisestä tekemisestä. Ensikertalaisellekin kultainennoutaja on hyvä valinta, jos on valmis sitoutumaan koiran koulutukseen ja liikunnan tarjoamiseen.
Haukkuherkkyys: Keskitaso. Kultainennoutaja haukkuu yleensä vain ilmoittaakseen vieraista tai innostuessaan leikkiessä. Se ei ole jatkuva räksyttäjä, mutta ei myöskään täysin hiljainen rotu. Koulutuksella haukkumisen saa pidettyä hallinnassa, sillä noutaja on fiksu ja oppivainen.
Haasteet: Vilkas pentuaika voi olla yllätys – nuori kultainennoutaja on täynnä energiaa ja tarvitsee johdonmukaista koulutusta perustaidoissa. Aikuisena rotu rauhoittuu, mutta liikunnan tarve säilyy suurena: turhautunut noutaja voi keksiä itse omia puuhiaan. Myös turkinhoito vaatii säännöllistä harjausta etenkin karvanlähdön aikaan. Rodulla esiintyy jonkin verran lonkkavikoja ja perinnöllisiä sairauksia, joten vastuulliselta kasvattajalta hankkiminen ja koiran terveydestä huolehtiminen on tärkeää.
Shih Tzu
Luonne: Shih Tzu on pieni ja hurmaava seurakoira, jonka nimi tarkoittaa ”pientä leijonaa”. Luonteeltaan se on iloinen, leikkisä mutta myös rauhallinen. Shih Tzu viihtyy sylissä ja rakastaa läheisyyttä. Se suhtautuu ystävällisesti tuttuihin ihmisiin ja on usein melko peloton ottaen huomioon sen pienen koon. Shih Tzu osaa nauttia kotona loikoilusta, kunhan se saa päivittäin hetken touhuta lelujen tai leikkien parissa.
Kenelle rotu sopii: Shih Tzu sopii hyvin esimerkiksi kaupunkilaiselle tai perheelle, jolla on aikaa hoitaa sen pitkää melko turkkia. Se on luonteeltaan sopeutuvainen ja pärjää mainiosti kerrostaloasukkaana. Rotu tulee yleensä toimeen lasten ja muiden lemmikkien kanssa, kunhan lapset osaavat käsitellä pientä koiraa hellästi. Shih Tzu on hyvä valinta ihmiselle, joka haluaa rakastavan, pienikokoisen ystävän ja on valmis tarjoamaan tälle paljon huomiota.
Haukkuherkkyys: Kohtuullinen. Shih Tzu ei kuulu kaikkein äänekkäimpiin pikkukoiriin, mutta yksilöissä on eroja. Osa Shih Tzuista haukkuu vain harvoin, kun taas toiset saattavat innostua vahtimaan kotia haukahduksin. Yleensä rodun haukkuminen on hallittavissa johdonmukaisella koulutuksella ja riittävällä aktivoinnilla.
Haasteet: Pitkä ja silkkinen turkki vaatii paljon hoitoa. Shih Tzu on kammattava ja harjattava päivittäin, jotta turkki ei takkuunnu – ellei sitä pidä lyhyeksi trimmattuna. Turkkiin liittyy myös silmien vuotaminen ja puhdistustarve. Toinen haaste on sisäsiisteys: pieni koko voi tehdä pentuajan sisäsiisteyskoulutuksesta hieman pidempää ja vaatii kärsivällisyyttä sisäsiisteyden opettelussa. Lisäksi Shih Tzu on joskus itsepäinen, joten lempeä mutta määrätietoinen koulutus on tarpeen.
Basset Hound
Luonne: Basset Hound on tunnettu rauhallisesta ja lempeästä olemuksestaan. Se on hyväsydäminen ja hieman flegmaattinenkin koira, joka viihtyy mainiosti pehmeällä pedillä loikoillen. Basset on myös huvittavan itsepäinen veitikka – hajamielinen hassuttelija, joka seuraa maailman parasta hajua vaikka oman päänsä mukaan. Kärsivällisyys on bassetin hyve, ja se nauttii herkuista ja rapsutuksista yli kaiken.
Kenelle rotu sopii: Basset sopii perheeseen, joka arvostaa rentoa yhdessäoloa ja jolla on huumorintajua pienen jääräpään kouluttamiseen. Se tulee yleensä hyvin toimeen lasten ja muiden eläinten kanssa lempeän luonteensa ansiosta. Basset sopeutuu myös kerrostaloon, kunhan talossa on hissi – tällä rotulla on lyhyet jalat ja pitkä selkä, joten portaiden kiipeäminen ei ole sille suositeltavaa. Omistajalta vaaditaan johdonmukaisuutta, jotta bassetin saa motivoitua lenkille mukavuudenhalusta huolimatta!
Haukkuherkkyys: Melko vähäinen. Basset Hound haukkuu harvoin ilman syytä, mutta kun se innostuu laulamaan, ääni on kuuluva ja matala. Rodulla on erityinen, ulvontaa muistuttava haukku, jota se käyttää yleensä vain jäljestäessään kiinnostavaa hajua tai joskus yksinäisyyttä protestoidessaan. Naapurit saavat kuitenkin olla rauhassa, sillä basset ei turhia räksytä.
Haasteet: Äärimmäisen itsepäinen luonne tekee rodun koulutuksesta haastavaa. Bassetin miellyttämisenhalu on vähäinen – nameilla ja kärsivällisyydellä on siis suuri rooli koulutuksessa. Lisäksi rotu on ahne ja altis lihomaan, joten ruokavalio ja liikunta täytyy pitää tasapainossa. Bassetin pitkät, lerppuvat korvat vaativat puhdistusta, jotta korvatulehduksia ei pääse kehittymään. Myös selän terveys on tärkeää: hyppyjä ja portaita tulee välttää, ettei pitkä selkä kuormitu liikaa.
Berninpaimenkoira
Luonne: Berninpaimenkoira on suuri, mutta luonteeltaan lempeä ja rauhallinen nallekarhu. Se on äärimmäisen uskollinen omalle perheelleen ja tunnetaan kärsivällisyydestään. Bernejä kutsutaan usein lasten parhaiksi ystäviksi niiden rauhallisen luonteen vuoksi. Kotona berninpaimenkoira on leppoisa ja rauhallinen, se makoilee mielellään perheen parissa. Ulkona rodusta löytyy tarvittaessa työkoiran puhtia, mutta se ei ole hötkyilijä vaan ennemmin tasaisen varma puurtaja.
Kenelle rotu sopii: Berni sopii maalle tai omakotitaloon perheeseen, joka pystyy tarjoamaan ison koiran vaatimat tilat ja ulkoilun. Erityisen hyvin rotu sopii lapsiperheille, sillä berninpaimenkoira on suojeleva, mutta ei liian terävä, ja se antaa lastenkin touhuta rauhassa. Se viihtyy parhaiten viileässä ilmastossa (kuten Suomen oloissa) paksun turkkinsa ansiosta. Omistajalta vaaditaan aikaa turkinhoitoon ja halua ulkoilla säällä kuin säällä, sillä tämä vuoristojen kasvatti rakastaa ulkona oleilua.
Haukkuherkkyys: Kohtalainen. Berninpaimenkoira haukkuu tarvittaessa ilmoittaakseen vieraista tai outouksista pihapiirissä, muttei hauku huvikseen. Se on luonteeltaan melko hiljainen sisällä ja usein jopa hieman pidättyväinen ääntelyn suhteen. Naapureita ajatellen berni on yleensä melko hyvä valinta, kunhan se saa riittävästi virikkeitä ettei tylsyys aiheuta turhaa haukkumista.
Haasteet: Suuren koon myötä tulevat myös tietyt vastuut ja terveysasiat. Berninpaimenkoira kasvaa nopeasti pentuna ja sen luusto kehittyy myöhään – liikunta on annosteltava järkevästi kasvuaikana, jottei tule rasitusvammoja. Aikuisenakin rodulla on taipumusta nivelongelmiin; ison koiran niveliin kohdistuva rasitus voi johtaa esimerkiksi nivelrikkoon. Siksi on tärkeää pitää berni hoikkana, panostaa oikeanlaiseen ruokintaan ja tarvittaessa käyttää nivelravinteita tukemaan nivelten hyvinvointia. Lisäksi bernin keskimääräinen elinikä on melko lyhyt (noin 7–9 vuotta), ja rotu on altis muutamille perinnöllisille sairauksille. Myös paksu turkki vaatii viikoittaista harjausta ja karvanlähtöä on odotettavissa reilusti.
Bullmastiffi
Luonne: Bullmastiffi on vaikuttavan kokoinen, mutta luonteeltaan yllättävän leppoisa ja hyväsydäminen jätti. Se on rauhallinen sisätiloissa ja monet bullmastiffit kuvittelevat olevansa pieniä sylikoiria ja asettuvat mielellään aivan omistajan viereen rapsuteltavaksi! Rotu on erittäin uskollinen ja omistajaperhettään kohtaan lempeä. Vieraisiin bullmastiffi suhtautuu yleensä välinpitämättömän rauhallisesti, mutta tarvittaessa se suojelee perhettään rohkeasti.
Kenelle rotu sopii: Bullmastiffi sopii kokeneemmalle koiranomistajalle, joka ymmärtää suurten rotujen käsittelyn ja tarpeet. Se on erinomainen vahti- ja perhekoira omakotitaloon tai maaseudulle; kerrostaloon sitä ei valtavan kokonsa vuoksi yleensä suositella (uros bullmastiffi voi painaa 60 kg). Parhaiten rotu viihtyy rauhallisessa kodissa, jossa joku on usein läsnä, sillä bullmastiffi ei halua olla pitkiä aikoja yksin.
Haukkuherkkyys: Hyvin vähäinen. Bullmastiffi haukkuu todella harvoin; yleensä vain silloin, jos se kokee perheen olevan uhan alla. Se on hiljainen vahtikoira, joka mieluummin pysyy ääneti ja tarkkailee. Tämä tekee siitä naapurusten näkökulmasta miellyttävän – ohikulkijoista ei lähde bullmastiffilta turhaa komentoa.
Haasteet: Koiran massiivinen koko tuo mukanaan haasteita: bullmastiffin kanssa on alusta asti tehtävä selväksi perustottelevaisuus. Hihnakäytöksen on oltava hallinnassa, sillä näin iso koira voisi muuten vahingossa vetäistä taluttajansa nurin. Aikuisenakin bullmastiffi on voimakas, mutta yleensä laiskanpuoleinen – liikuntaa tarvitaan ylipainon ehkäisyyn, vaikkei rotu pitkistä lenkeistä perustakaan. Sosiaalistaminen on tärkeää, jotta bullmastiffi oppii nuorena suhtautumaan ystävällisesti vieraisiin ihmisiin ja koiriin sosiaalistamisen avulla. Terveydellisesti rotu on lyhytikäinen (noin 8–10 vuotta) ja altis lonkka- ja kyynärnivelongelmille sekä tietyille sydänvaivoille, joten säännölliset eläinlääkärintarkastukset kuuluvat omistajan vastuisiin.
Tanskandoggi
Luonne: Tanskandoggi on todellinen lempeyden perikuva jättikoirien joukossa. Vaikka se kasvaa melkein hevosen kokoiseksi, on tanskandogin sydän kultaa – se on rauhallinen, ystävällinen ja kiintyy syvästi perheeseensä. Kotona tanskandoggi on usein varsin laiska ja kömpelö sulosuu, joka kuorsaa sohvalla jalat kohti kattoa. Se tulee yleensä hyvin toimeen lasten ja muiden eläinten kanssa, kunhan muistaa oman kokonsa suhteessa heihin.
Kenelle rotu sopii: Tanskandoggi tarvitsee kodin, jossa on riittävästi tilaa niin sisällä kuin ulkonakin. Parhaiten rotu sopii omakotitaloon; kerrostalossa asuminen on haastavaa koon vuoksi (painava koira ei esimerkiksi saisi kulkea jatkuvasti portaita). Omistajalta vaaditaan myös taloudellista panostusta, sillä jättirotu syö suuria määriä ruokaa ja tarvitsee ison varustuksen (vuode, kuljetusvälineet, ym.). Mikäli tilaa ja resursseja riittää, tanskandoggi palkitsee omistajansa lempeällä katseella ja valtavalla annoksella kiintymystä.
Haukkuherkkyys: Alhainen. Tanskandoggi harvoin haukkuu, ellei sillä ole painavaa syytä. Sen olemus itsessään riittää yleensä viestittämään asioita, sillä harva häirikkö uskaltaa lähestyä kun hiljainen jättiläinen tuijottaa rauhallisesti takaisin. Tarvittaessa tanskandoggi antaa muutaman jylhän haukahduksen varoitukseksi, mutta missään nimessä rotua ei voi sanoa äänekkääksi.
Haasteet: Lyhyt elinikä (vain noin 7–9 vuotta) on rotuun kytkeytyvä surullinen tosiasia – iso koko kuluttaa kehoa nopeasti. Tanskandogin kanssa on tärkeää panostaa hihnakoulutukseen jo pentuna, sillä aikuisen yli 70-kiloisen koiran hihnassa vetäminen voi olla vaarallista ihmisellekin. Jättikoirana se on altis erilaisille terveysongelmille: erityisesti nivelten, luuston ja sydämen hyvinvointi on huomion kohteena. Lonkkavika ja nivelrikko eivät ole harvinaisia, joten on hyvä pitää koira hoikassa kunnossa ja tarvittaessa tukea nivelterveyttä ravinnolla ja nivelvalmisteilla. Myös mahalaukunkiertymä (vatsalaukunkiertymä) on riskinä syvärintaisilla roduilla kuten tanskandogilla, joten ruokailu on syytä jakaa useampaan pieneen annokseen ja vältettävä rajua liikuntaa heti ruokailun jälkeen.
Englanninvinttikoira (Greyhound)
Luonne: Englanninvinttikoira, eli greyhound, on maailmankuulu nopeudestaan – mutta sen salaisuus lemmikkinä on erinomainen rauhallisuus sisätiloissa. Greyhoundit ovat usein luonteeltaan tyyniä ja hieman ujohkoja. Ne kiintyvät omistajaansa lempeästi ja rakastavat nukkua pehmeillä alustoilla mukavuudenhaluisina. Greyhound on herkkä koira, joka arvostaa ennakoitavuutta ja lempeää kohtelua, ja se stressaantuu helposti kovista äänistä tai rajuista otteista.
Kenelle rotu sopii: Greyhound on mainio valinta aikuiselle omistajalle tai pariskunnalle, joka haluaa kiltin ja helpon koiran. Omistajan tulee tarjota vinttikoiralle mahdollisuus juosta säännöllisesti aidatulla alueella tai pitkän hihnan varassa, sillä lyhyt spurtteihin perustuva liikunta pitää koiran tyytyväisenä. Muutoin rotu on melko vähäliikuntainen ja nukkuu suurimman osan päivästä.
Haukkuherkkyys: Hyvin pieni. Englannin vinttikoira ei ole haukkuherkkä rotu; se yleensä katselee maailmaa hiljaisesti, jopa aristokraattisella arvokkuudella. Monet näistä eivät juurikaan ääntele – ne saattavat vinkua tai innosta henkäillä, mutta turhaa haukkumista ei esiinny. Näin ollen rotu on hiljainen naapuri ja soveltuu ääniyliherkkiin ympäristöihin.
Haasteet: Vapaana juokseminen riistan perään on vinttikoiran luontainen vietti, joten sitä tulee ulkoiluttaa vain turvallisesti hallinnassa. Luotettavan luoksetulokäskyn opettaminen on usein vaikeaa vahvan saalisvietin vuoksi, joten monia greyhoundeja ei koskaan pidetä vapaana. Myös toisten pienten lemmikkien (kuten kissojen) kanssa kannattaa olla varovainen. Rotu on hyvin hoikkarakenteinen ja lyhytkarvainen, joten kylmällä säällä se tarvitsee takin päälleen. Englanninvinttikoiran ihon alla on vähän rasvaa, joten makuualustojen on oltava pehmeitä välttämään makuuhaavoja. Lisäksi osa rescue-taustaisista greyhoundeista voi kärsiä sopeutumisvaikeuksista uuteen kotiin; sosiaalistaminen uusiin tilanteisiin ja positiivinen vahvistaminen ovat tärkeitä, jotta entinen juoksija oppii rentoutumaan kotikoirana.
Englanninbulldoggi
Luonne: Englanninbulldoggi on sympaattinen lihapulla, joka tunnetaan äärimmäisen rauhallisesta ja tyyneestä olemuksestaan. Se on todellinen sohvaperunoiden kuningas: bulldoggi viihtyy eniten omalla pedillään tai jaloissa loikoillen, eikä hötky turhasta. Rotu on hyvin kiintynyt perheeseensä ja osoittaa kiintymystä omalla jurolla tavallaan. Se tekeekin tämän usein kömpelösti viereen kavuten ja tuhisten tyytyväisenä. Bulldogin kärsivällinen ja tasainen luonne tekee siitä ihastuttavan kotikumppanin.
Kenelle rotu sopii: Englanninbulldoggi sopii ihmiselle, joka haluaa vähäenergisen mutta rakastettavan seuralaisen. Se ei vaadi pitkiä lenkkejä tai jatkuvaa aktiviteettia, joten se sopii esimerkiksi kaupunkilaiselle tai perheelle, joka arvostaa verkkaista elämäntahtia. Bulldogin kanssa voi asua kerrostalossa, kunhan huomioi että rapuissa kulkeminen voi olla raskaalle rakenteelle hankalaa. Pienten lasten kanssa rotu on yleensä kärsivällinen, mutta valvonta on tarpeen kömpelyyden vuoksi (bulldoggi saattaa vahingossa tönäistä kaatuessaan).
Haukkuherkkyys: Erittäin matala. Englanninbulldoggi ei juuri hauku; monet yksilöt eivät hauku lainkaan ilman provokaatiota. Se saattaa murahtaa tai puhista, muttei ole ollenkaan ”räksyttävä” rotu. Usein bulldoggi tervehtii vieraitakin vain nenällään tuhahtaen eikä vaivaudu metelöimään. Tämä hiljaisuus yhdistettynä lempeyteen tekevät rodusta miellyttävän naapurin ja lemmikin tiiviisti asutuilla alueilla.
Haasteet: Bulldogin suurin haaste on terveys. Rodun erikoispiirteet esim. lyhyt kuono, raskas runko ja ahtaat hengitystiet aiheuttavat alttiutta hengitysvaikeuksille, kuorsaukselle, ylikuumenemiselle ja nivelsairauksille. Omistajan on varauduttava eläinlääkärikäynteihin ja mahdollisesti jopa leikkauksiin hengityksen parantamiseksi. Bulldoggi ei kestä kuumuutta tai raskasta liikuntaa, joten sitä on suojeltava helteeltä ja rasitukselta. Lisäksi rodulla on taipumusta ihon ja rypytysten ongelmiin (hot spotit, ihottumat) sekä silmävaivoihin. Huolellinen puhdistus ihopoimuista ja kohtuullinen liikunta auttavat ehkäisemään osaa ongelmista. Koulutuksen osalta bulldoggi on itsepäinen: peruskäskyt on mahdollista opetella, mutta kovin tottelevaiseksi tätä jässikkää ei saa – onneksi se harvoin keksii mitään pahantekoa makoilun lomassa!
Bernhardinkoira
Luonne: Bernhardinkoira on ikoninen lempeä jätti, joka on kautta historian vartioinut Alppien luostareita ja pelastanut eksyneitä. Sen luonne on tyyni, kärsivällinen ja syvän uskollinen. Bernhardinkoira rakastaa perhettään ja sietää lastenkin touhuja hämmästyttävän pitkämielisesti. Se liikkuu verkkaisesti ja harkiten, eikä hätkähdä pienistä. Usein bernhardinkoira löytyvät kotoa lempipaikaltaan torkkumasta tai rauhallisesti tilannetta seuraamasta.
Kenelle rotu sopii: Tämä rotu sopii parhaiten maataloon tai suureen omakotitaloon, jossa on piha. Bernhardinkoira on elementissään viileässä ilmastossa ja ulkona lumihangessa pyryssä; Suomen talvi on sille mieluisampi kuin helteinen kesä. Se on mainio perhekoira, erityisesti perheisiin joissa on rauhallisia aikuisia ja vähän isompia lapsia, jotka osaavat kunnioittaa koiran valtavaa kokoa. Omistajalta rotu vaatii sitoutumista koulutukseen (jo pelkän koon hallitsemiseksi) sekä halua sietää kuolaamista (bernhardilaiset kuolaavat paljon, ja pärskivät iloisesti päätään ravistaessaan).
Haukkuherkkyys: Vähäinen. Bernhardinkoira haukkuu tyypillisesti vain silloin, kun se on tarpeellista, esimerkiksi ilmoittaakseen selvästi vieraiden saapumisesta pihaan. Muuten rotu on sangen hiljainen ja käyttää enemmän elekieltä (sekä kokoaan) viestintään. Se ei turhia räksytä ohikulkijoille eikä metelöi yksin ollessaan, kunhan sillä on kaikki hyvin.
Haasteet: Koon lisäksi merkittävä haaste on terveys ja turkinhoito. Bernhardinkoiran paksu, pitkä turkki vaatii säännöllistä harjausta takkujen ehkäisemiseksi, ja karvaa irtoaa runsaasti kausittain. Suurikokoisena rotuna se on altis lonkka- ja nivelongelmille sekä erityisesti luusyövälle; bernhardinkoirien elinikä on valitettavan lyhyt (noin 8–10 vuotta). On tärkeää pitää liikunta maltillisena kasvuiässä ja huolehtia laadukkaasta, nivelten kehitystä tukevasta ravinnosta. Lisäksi rodun kuolaaminen voi aiheuttaa ihotulehduksia suupieliin, joten pientä siistimistä saattaa tarvita päivittäin. Bernhardinkoira on yleensä halukas oppimaan perusteet, mutta sen kouluttamisessa tarvitaan lempeää johdonmukaisuutta.
Bostoninterrieri
Luonne: Bostoninterrieri on iloinen ja älykäs pieni koira, jolla on terrierin tarmoa mutta paljon seesteisemmässä paketissa. Bostonilainen on seurallinen ja rakastaa olla huomion keskipisteenä. Se onkin saanut lempinimen ”amerikkalainen herrasmies” tyylikkään ulkonäkönsä ja käytöksensä ansiosta. Rotu on valpas, mutta ei liian vilkas: sisällä se osaa rauhoittua ja nauttii yhtä lailla sekä leikkihetkistä että sylissä köllöttelystä.
Kenelle rotu sopii: Bostoninterrieri sopii hyvin kaupunkiasujalle ja myös ensikoiraksi. Se on pieni kokonsa puolesta (keskikoko noin 6–9 kg), joten se mahtuu mainiosti mainiosti elämään kerrostalossa ja saat sen vaikka kainaloon tarvittaessa. Bostoninterrieri on luonteeltaan miellyttämishaluinen ja oppivainen, joten se sopii perheisiin, jotka haluavat kouluttaa koiralle temppuja tai harrastaa vaikka agilityä kevyesti. Se rakastaa huomiota, joten yksin pitkiä aikoja sitä ei kannata jättää. Lapsiperheessä bostonit pärjäävät yleensä hyvin, kunhan lapsetkin kunnioittavat pienen koiran rajoja.
Haukkuherkkyys: Pieni. Bostoninterrierit ovat kehittyneet rotuna varsin hiljaisiksi verrattuna moniin vahtimis- tai metsästystarkoituksiin jalostettuihin rotuihin. Ne haukkuvat satunnaisesti, tyypillisesti vain innostuessaan leikin tiimellyksessä tai jos jokin omituinen ääni säikäyttää. Vartijakoiran vaistoa rodussa on sen verran, että se saattaa ilmoittaa vieraasta haukahtamalla pari kertaa, mutta mitään jatkuvaa vahtihaukuntaa bostonilta on harvoin kuultavissa.
Haasteet: Bostoninterrieri on lyhytkuonoinen rotu, joskin moneen muuhun lyttykuonoon verrattuna melko terve. Silti kuumuus ja raskas rasitus voivat tuottaa hengitysvaikeuksia, joten treenaaminen helteellä ei ole suositeltavaa. Myös tämän rodun silmät ovat hieman ulkonevat ja siksi alttiit pienille vammoille. Pölyt ja vedot voivat ärsyttää silmiä, joten niiden puhtautta on hyvä tarkkailla. Bostoninterrierin turkki on lyhyt ja helppohoitoinen, mutta se palelee helposti talvipakkasilla ja tarvitsee takin ulkoillessa. Koulutuksessa bostonit ovat yleensä innokkaita oppijoita, mutta niiden keskittymiskyky voi olla lyhyt
Basenji
Luonne: Basenji on alkuperäisrotu Afrikasta. Se on pienikokoinen, elegantti ja itsenäinen koira, joka tunnetaan myös ”haukkumattomana koirana”. Luonteeltaan basenji on utelias, omapäinen ja älykäs. Se muistuttaa monin tavoin kissaa: basenji puhdistaa itseään, kulkee omia polkujaan ja valitsee tarkasti, milloin tottelee. Oikealle ihmiselle basenjista kuoriutuu kuitenkin uskomattoman lojaali ja rakastava kumppani, joka näyttää kiintymyksensä hienovaraisen hellästi.
Kenelle rotu sopii: Basenji sopii kokeneelle ja aktiiviselle omistajalle, joka ymmärtää itsenäisen koiran sielunelämää. Se ei ole palvelualtis rotu, joten perinteistä koirakokemusta omaava pärjää paremmin kuin ensikertalainen. Basenji tarvitsee paljon liikuntaa ja virikkeitä – se on pienestä koostaan huolimatta atleettinen ja energinen ulkona. Paras ympäristö basenjille on hyvin aidattu piha tai harrastus, jossa se saa purkaa juoksutarvettaan. Kerrostalossa rotu voi viihtyä, jos se saa riittävästi aktivointia; plussaa on tietenkin se, ettei basenji yleensä hauku naapureiden harmiksi.
Haukkuherkkyys: Erittäin vähäinen. Basenji ei osaa haukkua perinteisellä tavalla – se saattaa päästää lyhyen ”haukun” tai yleensä ennemminkin yodel-tyyppisen kujertavan äänen. Muuten rotu on hyvin hiljainen; monet basenjit ääntelevät vain leikkiessään tai ollessaan erittäin innoissaan. Haukkumattomuus ei kuitenkaan tarkoita, etteikö basenji pitäisi ääntä muilla tavoin: se saattaa ulvoa tai murista, mutta näitäkin harvoin. Naapuruston kannalta basenji on siis erinomainen valinta hiljaisuutensa puolesta.
Haasteet: Basenjin vahva oma tahto ja itsenäisyys tekevät sen kouluttamisesta haastavaa. Peruskäskyjen opettelu vaatii kärsivällisyyttä ja kekseliäisyyttä. Toistoja tämä rotu sietää huonosti, joten koulutushetkien on oltava lyhyitä ja hauskoja. Vapaana pitäminen on yleensä mahdotonta, sillä basenji lähtee helposti riistan perään eikä välitä käskyistä kutsuessa. Myös sisäsiisteyden opettelu voi viedä aikaa, mutta onneksi basenji on siisti koira, joka välttää likaantumista. Rotu tylsistyy helposti, joten riittävä aktivointi on tärkeää: muuten kotiin palatessa voi odottaa pureskeltu sohva tai tyhjennetty roskis, kun kekseliäs basenji on viihdyttänyt itseään.
Maltankoira
Luonne: Maltankoira (Maltese) on pieni valkoinen hurmuri, jonka luonne on hellyydenkipeä, leikkisä ja lempeä. Se on ikivanha seurakoirarotu, joka on tottunut olemaan sylissä ja keskipisteenä. Maltankoira nauttii suunnattomasti omistajansa huomiosta ja pyrkii miellyttämään parhaansa mukaan. Rotu on kotona rauhallinen ja kohtelias pikku prinsessa tai prinssi, joka seuraa omistajaansa huoneesta toiseen kuin varjo.
Kenelle rotu sopii: Maltankoira on täydellinen valinta sinulle, joka etsit pientä, sisätiloissa viihtyvää sylikoiraa. Se sopii erinomaisesti kerrostaloon ja kaupunkilaiselämään, sillä se ei vaadi paljoa tilaa eikä raskasta liikuntaa. Maltankoira viihtyy aikuisten seurassa ja esimerkiksi seniorille se on uskollinen ystävä. Lapsiperheessäkin se voi pärjätä, kunhan lapset ovat rauhallisia ja osaavat kohdella haurasta koiraa varoen. Maltankoira sopii myös allergiaperheisiin, sillä se ei juurikaan irrota karvaa.
Haukkuherkkyys: Vaihtelee yksilöittäin, mutta oikein koulutettuna melko vähäinen. Maltankoirat voivat haukkua varoitellakseen oudoista äänistä tai vieraista, mutta ne eivät ole jatkuvia räksyttäjiä. Monet maltankoirat tyytyvät ilmoittamaan kerran ja tarkkailevat sitten tilannetta. Jos kuitenkin hemmottelee maltankoiraa liikaa ja jättää koulutuksen sikseen, se saattaa omaksua vahtikoiran roolin ja haukkua herkemmin. Johdonmukaisella totuttamisella ja sosiaalistamisella maltankoira on yleensä hiljainen lemmikki.
Haasteet: Maltankoiran lumivalkoinen, pitkä turkki on sekä ylpeyden aihe että työläs ylläpitää. Pitkän turkin hoito vaatii päivittäistä harjausta ja säännöllistä pesua, jotta se pysyy puhtaana ja takuttomana. Monet lemmikkimaltankoirat pidetäänkin lyhyemmässä ”pentutrimmissä” helpottamassa arkea. Turkin lisäksi haasteena voivat olla kyynelvuodosta johtuvat karvojen värjäytymät silmien alla – silmiä ja niiden ympäristöä tulisi puhdistaa säännöllisesti. Kooltaan pieni maltankoira on myös haurastakin hauraampi: hyppääminen korkealta tai karkailu isompien koirien sekaan voi aiheuttaa vahinkoa. Omistajan on siis suojeltava pientä ystäväänsä vaaroilta, joista iso koira selviäisi ongelmitta. Koulutettavuudeltaan rotu on kohtalainen; älykkyyttä löytyy, mutta itsepäisyyttäkin, joten sisäsiisteys ja tottelevaisuus vaativat kärsivällisyyttä ja palkitsemista.
Bichon Frisé
Luonne: Bichon Frisé on pieni pumpulimainen koira, jonka luonne on sosiaalinen, reipas ja hyväntuulinen. Se on ihmistä rakastava seurakoira, joka viihtyy sylistä syliin kulkien ja tervehtii ystävällisesti niin omat kuin vieraatkin. Bichon on leikkisä ja aktiivinen pieneksi koiraksi, muttei yleensä hermostuneen sähläävä. Se pystyy rauhoittumaan kotioloissa, kunhan on saanut purkaa energiansa leikkiin tai pieneen lenkkiin.
Kenelle rotu sopii: Bichon Frisé sopii lähes kenelle tahansa, joka on valmis hoitamaan sen turkkia. Se on allergiaystävällinen rotu (ei juuri lainkaan karvanlähtöä), joten moni allergikko on löytänyt bichonista itselleen sopivan koiran. Rotu sopeutuu mainiosti kaupunkielämään ja on hyvä valinta myös ensikoiraksi, sillä se on luonteeltaan melko helppo eikä liian vaativa liikunnan suhteen. Perheissä bichon rakastaa huomiota, ja se tulee yleensä toimeen lasten ja muiden eläinten kanssa.
Haukkuherkkyys: Kohtalainen. Bichon Frisé ei ole terriereihin tai pikkusnautsereihin verrattava haukkuja, mutta se saattaa ilmaista innostuksensa tai huolensa haukahdellen. Moni bichon haukkuu esimerkiksi ovikellalle tai kun kuulee rapusta ääniä, sillä se on tarkka ympäristöstään. Hyvällä kasvatuksella bichonin haukkumista voidaan kuitenkin hillitä, ja moni bichon onkin oikein fiksusti hiljaa suurimman osan ajasta. Koska rotu kaipaa ihmisen seuraa, haukkuminen yksin ollessa voi muodostua ongelmaksi.
Haasteet: Bichonin turkki on sen tavaramerkki: kiharainen, pehmeä ja puhtaan valkoinen. Tämä tarkoittaa, että turkinhoito vie aikaa – harjaus ainakin muutaman kerran viikossa (mielellään päivittäin) ja trimmaus noin 6–8 viikon välein on tarpeen, jotta turkki pysyy siistinä. Lisäksi bichonilla on taipumusta hammasongelmiin, joten hampaiden harjaus säännöllisesti on suositeltavaa. Bichon Frisé rakastaa seuraa niin paljon, että se ei viihdy yksin pitkiä aikoja; yksinjäämiseen on totuteltava asteittain, jotta vakava eroahdistus ei pääse kehittymään.
Japaninspanieli
Luonne: Japaninspanieli arvostaa rauhaa ja harmonista elämää. Se on hillitty, elegantti ja rauhallinen koira, joka kiintyy yleensä erityisesti yhteen ihmiseen perheessä. Japaninspanieli tykkää lepäillä korkeilla paikoilla tarkkailemassa ympäristöään kuin kissa konsanaan. Se on älykäs, mutta myös itsenäinen, ja saattaa välillä esittää hieman valikoivaa kuuloa, jos jokin ei sitä miellytä. Kuitenkin siltä löytyy myös leikkisä puoli, ja omistajansa kanssa se voi intoutua hassuttelemaan lyhyitä hetkiä.
Kenelle rotu sopii: Japaninspanieli sopii parhaiten aikuiselle omistajalle tai rauhalliseen kotiin, jossa ei ole kovin pieniä lapsia. Se pitää hiljaisesta ympäristöstä ja ennustettavasta arjesta – meluisa ja jatkuvasti muuttuva ympäristö voi stressata tätä herkkää rotua. Kokonsa (noin 3–5 kg) puolesta se on ihanteellinen kerrostalokoira. Japaninspanieli on seurallinen oman perheensä parissa, muttei välttämättä niinkään välitä vieriasta. Se sopeutuu hyvin myös iäkkäämmän ihmisen seuralaiseksi, kunhan omistaja jaksaa hieman huolehtia turkin perushoidosta.
Haukkuherkkyys: Hyvin matala. Japaninspanieli haukkuu erittäin harvoin. Se on luonteeltaan hiljainen ja tyytyy usein vain tuijottamaan, jos jokin on hätkähdyttävää. Joskus rodun yksilöt saattavat innostuessaan päästää outoa, marsumaista pulputusta muistuttavaa ääntä haukkumisen sijaan, mikä onkin huvittava piirre. Naapurit tuskin edes huomaavat japaninspanielin olemassaoloa – niin vähäeleinen ja äänetön se yleensä on.
Haasteet: Japaninspanieli on brachycephalisesta eli lyhytkuonoisesta rakenteestaan huolimatta suhteellisen terve rotu, mutta sen suuret, ulkonevat silmät ovat alttiit ongelmille. Pöly ja vedot voivat ärsyttää silmiä, joten niitä on hyvä tarkkailla ja puhdistaa tarvittaessa. Myös rodun turkki vaatii harjausta viikoittain: vaikka japaninspanielin karva on silkkistä ja melko lyhyttä, kaksikerroksinen turkki takkuuntuu helposti kainaloista ja korvien takaa ilman huolenpitoa.
Coton de Tuléar
Luonne: Coton de Tuléar, tuttavallisemmin ”coton” on iloinen ja ystävällinen pikkukoira. Se on kotoisin Madagaskarin saarelta ja sen valkea, puuvillamainen turkki on rodun tunnusmerkki. Luonteeltaan coton on tasapainoinen: se jaksaa peuhata leikeissä ja temmeltää hetken, mutta rauhoittuu sitten pitkäksi aikaa omistajansa viereen torkkumaan. Coton de Tuléar on hyvin ihmisrakas ja nauttii olla huomion keskipisteenä, muttei yleensä ole yhtä jatkuvasti vaativa kuin jotkin muut seurakoirat.
Kenelle rotu sopii: Coton sopii monenlaiseen elämäntilanteeseen. Se on oivallinen valinta kerrostaloon, koska se on hiljainen ja pienikokoinen (noin 4–6 kg). Rotu on hyvä kumppani niin yksinasujalle kuin lapsiperheelle; se tunnetaan lapsiystävällisyydestään ja leikkisyydestään. Coton de Tuléar on myös yleensä sosiaalinen toisia koiria kohtaan, joten se soveltuu hyvin vaikka toisen koiran kaveriksi. Allergiaperheet arvostavat rodun vähäistä karvanlähtöä. Omistajalta vaaditaan lähinnä halua hoitaa turkkia ja tarjota koiralle riittävästi seuraa, sillä yksinolosta coton ei liiemmin pidä.
Haukkuherkkyys: Vähäinen. Coton de Tuléar on melko hiljainen rotu, joka harvoin tekee itsestään numeroa haukkumalla. Se yleensä ääntelee vain, jos jokin on oikeasti pielessä tai joku täysin vieras lähestyy kotia. Monet cotonet eivät hauku edes ovikellalle, vaan kipittävät suoraan ovelle häntää heiluttamaan tulijalle. Toki yksilöissä on vaihtelua, mutta yleisesti ottaen tätä rotua pidetään yhtenä hiljaisimmista seurakoirista.
Haasteet: Cotonin pitkä turkki on kaunis mutta vaativa. Harjaus on tehtävä huolella useita kertoja viikossa, sillä muuten pehmeään karvaan tulee helposti solmuja. Lisäksi turkki kerää herkästi roskia ulkoa, ja valkoinen väri tuo omat haasteensa puhtaana pitämiseen. Monet coton-omistajat turvautuvat trimmaukseen ja pitävät koiran lyhyemmässä turkissa arjen helpottamiseksi. Coton de Tuléar on yleensä terve rotu, mutta polvilumpion sijoiltaanmeno (patellaluksaatio) esiintyy pienillä koirilla jonkin verran – kannattaa varmistaa, että pennun vanhemmat on terveystarkastettu.
Leonberginkoira
Luonne: Leonberginkoira on majesteettinen näky, mutta sisimmältään rauhallinen ja hyvätapainen jättiläinen. Sen luonne on tasapainoinen: leonbergi tarkkailee ympäristöään levollisesti eikä hätiköi. Se nauttii perhe-elämästä ja erityisesti lapset saavat siltä hellän kärsivällistä kohtelua. Leonberginkoira on peloton mutta ei hyökkäävä – se luottaa kokoonsa ja arvovaltaansa, ja useimmiten pelkkä koiran läsnäolo riittää tuomaan turvaa ilman että sen tarvitsee tehdä elettäkään. Kodin arjessa leonbergi on miellyttävä kumppani: hiljainen, lempeä ja jopa hieman laiskanpulskea luonne, joka kuitenkin on aina valmiina seuraamaan omistajaansa minne tahansa.
Kenelle rotu sopii: Leonbergi sopii tilavaan kotiin ihmiselle, joka haluaa ison koiran ja ymmärtää sen vastuun. Erityisen hyvin rotu soveltuu rauhallisiin perheisiin esimerkiksi maaseudulle tai omakotitaloon, jossa on iso piha. Seura- ja vahtikoirana leonbergi on omaa luokkaansa: se suojelee perhettään luontaisesti, mutta ilman turhaa aggressiota. Leonbergin kanssa ulkoilu on enemmänkin rauhallista käyskentelyä kuin hurjaa liikuntaa, joten rotu sopii myös vähemmän sporttiselle omistajalle. Tärkeää on kuitenkin tarjota henkistä virikettä ja yhdessäoloa, sillä leonbergi on voimakkaasti laumaansa sitoutuva koira.
Haukkuherkkyys: Alhainen. Leonberginkoira on lähes äänetön jättiläinen, joka käyttää haukkuaan harkiten. Moni leonbergi on ”melkein liiankin rauhallinen ja hiljainen”, kuten rodun omistajat kuvaavat. Se saattaa haukahtaa matalasti varoittaakseen, jos pihaan ilmaantuu jotain todella omituista, mutta ei yleensä reagoi pikkuseikkoihin. Leonbergi ei turhia räksytä ohikulkijoille, ja sisällä ollessaan se on yleensä täysin hiljainen perheenjäsen.
Haasteet: Suuri koko yhdistettynä paksuun turkkiin tarkoittaa, että leonberginkoira tarvitsee tilaa ja viileyttä. Kuumina kesinä rotu kärsii herkästi kuumuudesta, joten viilennyskeinot ja varjopaikat on oltava järjestyksessä. Turkki vaatii myös harjausta viikoittain, erityisesti pohjavillan lähdön aikaan karvaa irtoaa valtavasti. Leonberginkoiran koulutus on aloitettava nuorena – vaikka luonne on lempeä, on painavan koiran hallinta aikuisiällä paljon helpompaa, jos perustaidot ja hihnakäytös on opetettu hyvissä ajoin. Rodun kasvattaminen vaatii maltillisuutta: nopean kasvun vuoksi pentuna liiallista rasitusta tulee välttää, jotta luusto ja nivelet kehittyvät kunnolla. Terveydeltään leonbergi on keskitasoa: suurikokoisena rotuna se on altis lonkka- ja kyynärdysplasialle, ja myös syöpä on valitettavan yleistä vanhemmalla iällä. Eliniältään leonbergit yltävät yleensä 8–9 vuoteen. Omistajalta rotu vaatii kykyä käsitellä isoa koiraa, mutta palkinnoksi saa yhden koiramaailman lempeimmistä olennoista – todellisen rauhallisen hyvän mielen jättiläisen.
