Raivotauti eli rabies koiralla – Näin tunnista oireet

Raivotauti – pelkkä sana saa monen koiranomistajan ihon kananlihalle. Tauti on onneksi melko harvinainen Suomessa, mutta se on hyvä kuitenkin tiedostaa. Tässä artikkelissa sukellamme raivotaudin maailmaan: mitä se on, miten se tarttuu ja kuinka voimme suojata rakkaita lemmikkejämme tältä pelätyltä taudilta.

Mikä on rabies ja miten se tarttuu?

Raivotauti, toiselta nimeltään rabies, on vakava virustauti, joka vaikuttaa sekä keskus- että autonomiseen hermostoon. Tämä zoonoosi, eli eläimistä ihmisiin tarttuva tauti, on yksi vanhimmista ja pelätyimmistä tunnetuista sairauksista. Sen pelottavin piirre on, että se on lähes poikkeuksetta tappava oireiden alettua.

Raivotaudin aiheuttajana toimii lyssavirus, joka kuuluu rhabdovirusten heimoon. Tämä neurotrooppinen virus hakeutuu hermokudokseen, josta se matkaa aivoihin aiheuttaen vakavia oireita.

Taudin leviämistapa on pääasiassa sairastuneen eläimen syljen välityksellä – tyypillisimmin pureman kautta. Tällöin virusta sisältävä sylki pääsee kosketuksiin verenkierron kanssa. On myös mahdollista, että tartunta tapahtuu, jos sairastuneen eläimen sylkeä joutuu limakalvoille tai avoimeen haavaan. Harvinaisemmissa tapauksissa tartunta voi tapahtua myös hengitysteitse tai elinsiirtojen kautta.

Suomessa ja muissa Pohjoismaissa raivotauti on onnistuttu hävittämään kotoperäisenä tautina. Viimeisin kotoperäinen raivotautitapaus Suomessa todettiin ketussa vuonna 1989. On kuitenkin huomioitava, että vuonna 2003 Viipurista tuodulla koiranpennulla todettiin raivotauti, mikä osoittaa, että riski taudin leviämisestä maahamme on edelleen olemassa.

Yleisimmät tartuntalähteet Suomessa ja lähialueilla ovat:

1. Lepakot: Euroopassa lepakoilla esiintyy omaa raivotautityyppiään, joka voi tarttua myös muihin nisäkkäisiin.
2. Matkustaminen: Koirat voivat altistua raivotaudille ulkomaanmatkoilla, erityisesti alueilla, joissa tautia esiintyy yleisesti.
3. Laittomat tai puutteellisesti rokotetut tuontieläimet: Vaikka EU-alueella on tiukat säännöt lemmikkien maahantuonnista, laittomasti tuodut eläimet voivat muodostaa riskin.

Vaikka raivotauti on Suomessa harvinainen, sen esiintyminen naapurimaissa, kuten Venäjällä ja Baltian maissa, muodostaa jatkuvan uhan. Tämä tosiasia korostaa tarvetta pysyä valppaana ja ylläpitää rokotussuojaa, vaikka tautia ei olekaan tavattu kotoperäisenä vuosikymmeniin.

Raivotaudin itämisaika on yleensä 1-3 kuukautta, mutta voi harvinaisissa tapauksissa venyä jopa yli vuoden mittaiseksi. Tämä pitkä ja vaihteleva itämisaika tekee taudin torjunnasta erityisen haastavaa, sillä tartunnan saanut eläin voi vaikuttaa terveeltä pitkään ennen oireiden ilmaantumista.

Raivotaudin oireet koiralla

Taudin eteneminen jaetaan tyypillisesti kolmeen vaiheeseen: prodromaalivaihe, kiihtynyt vaihe ja halvaantumisvaihe. Jokainen vaihe tuo mukanaan erilaisia oireita, jotka voivat vaihdella yksilöllisesti.

Prodromaalivaihe, eli esioireiden vaihe, kestää tavallisesti 2-10 päivää. Tässä vaiheessa oireet voivat olla hyvin lieviä ja vaikeasti havaittavia:

• Käytösmuutokset: Koira saattaa muuttua levottomaksi, apaattiseksi tai tavallista ärtyisämmäksi.
• Puremakohdassa voi ilmetä kutinaa, jota koira yrittää raapia tai nuolla.
• Lievää kuumeilua voi esiintyä.
• Pupillit voivat laajentua ja reagoida valolle epänormaalisti.

Kiihtynyt vaihe seuraa prodromaalivaihetta ja kestää tyypillisesti 2-4 päivää. Tässä vaiheessa oireet muuttuvat selvästi vakavammiksi:

• Käytösmuutokset: Jotkut koirat voivat muuttua aggressiivisiksi, hyökäten ihmisiä, eläimiä tai jopa esineitä kohti ilman selvää syytä. Toiset taas saattavat muuttua poikkeuksellisen pelokkaiksi tai vetäytyviksi.
• Yliaktiivisuus ja levottomuus lisääntyvät.
• Koira saattaa purra tai niellä epätavallisia esineitä.
• Lisääntynyt syljeneritys, mikä voi näyttää ”vaahtoiselta suulta”.
• Ääntelymuutokset: Koiran haukku voi muuttua käheäksi tai epänormaalin korkeaksi.

Halvaantumisvaihe on taudin viimeinen vaihe, joka johtaa nopeasti kuolemaan, usein hengityshalvauksen tai sydämen pysähtymisen seurauksena:

• Alaleuan, nielun ja hengityslihasten halvaantuminen.
• Koira ei pysty nielemään, mikä johtaa runsaaseen kuolaamiseen.
• Hengitysvaikeudet ja lopulta hengityksen pysähtyminen.

Raivotaudin oireiden nopea tunnistaminen on kriittistä useasta syystä:

1. Taudin etenemisen estäminen: Vaikka raivotautia ei voida parantaa oireiden alettua, varhainen tunnistaminen voi auttaa estämään taudin leviämistä muihin eläimiin tai ihmisiin. Lisäksi altistuksen jälkeen, mutta ennen oireiden alkamista, voidaan antaa profylaktista hoitoa, joka voi estää taudin puhkeamisen.
2. Altistuneiden suojaaminen: Jos raivotautia epäillään, voidaan aloittaa välittömät toimenpiteet mahdollisesti altistuneiden ihmisten ja eläinten suojaamiseksi.
3. Epidemioiden ehkäisy: Nopea reagointi yksittäiseen tapaukseen voi estää laajemman epidemian syntymisen. Tämä on erityisen tärkeää alueilla, joissa raivotauti on endeeminen, vaikka Suomessa tämä riski onkin hyvin pieni.
4. Stressin vähentäminen: Vaikka oireet osoittautuisivatkin jonkin muun sairauden aiheuttamiksi, nopea eläinlääkärin konsultaatio voi vähentää omistajan stressiä ja varmistaa lemmikin hyvinvoinnin.

Raivotaudin oireet voivat muistuttaa monia muita sairauksia, joten eläinlääkärin arvio on aina tarpeen, jos epäilet jotain olevan vialla. Vaikka raivotauti onkin Suomessa äärimmäisen harvinainen, säännöllinen rokottaminen ja varovaisuus tuntemattomien eläinten kanssa ovat parhaita tapoja suojautua tältä vakavalta taudilta.

Raivotaudin ehkäisy ja rokottaminen

Suomessa koirien rokottaminen raivotautia vastaan ei ole yleisesti pakollista, mutta se on erittäin suositeltavaa. On kuitenkin huomioitava, että raivotautirokote on pakollinen tietyissä tilanteissa, kuten ulkomaille matkustettaessa. Vaikka Suomi on virallisesti raivotautivapaa maa, riski taudin leviämisestä naapurimaista on aina olemassa, minkä vuoksi jatkuva valppaus on tarpeen tämän statuksen ylläpitämiseksi.

Rokotusohjelman noudattaminen on avainasemassa raivotaudin ehkäisyssä:

1. Perusrokotus: Koiranpennut saavat yleensä ensimmäisen raivotautirokotteensa 4-6 kuukauden iässä. Joissakin maissa ensimmäinen rokotus voidaan antaa jo 3 kuukauden iässä, riippuen paikallisista suosituksista.
2. Tehosterokotukset: Ensimmäisen rokotuksen jälkeen tehosterokotus annetaan vuoden kuluttua. Tämän jälkeen tehosterokotteet annetaan yleensä 1-3 vuoden välein, riippuen käytetystä rokotteesta ja paikallisista suosituksista.
3. Matkustaminen: Jos suunnittelet matkustavasi koirasi kanssa ulkomaille, varmista hyvissä ajoin, että rokotukset ovat ajan tasalla. Monissa maissa vaaditaan voimassa oleva raivotautirokotus maahantulon ehtona.

Rokottamisen lisäksi on muitakin tärkeitä keinoja ehkäistä raivotautia:

• Älä anna koirasi juosta vapaana alueilla, joissa se voi joutua kosketuksiin villieläinten kanssa.
• Opeta lapsille ja muille perheenjäsenille, ettei tuntemattomia eläimiä saa lähestyä tai koskea.
• Jos näet epäilyttävästi käyttäytyvän villieläimen, ilmoita siitä paikallisille viranomaisille.
• Steriloiminen vähentää hormoniperäistä käyttäytymistä, kuten aggressiivisuutta tai halua lähteä omille teilleen, mikä puolestaan vähentää todennäköisyyttä, että lemmikkisi joutuu kosketuksiin mahdollisesti raivotautia kantavien eläinten kanssa.

Mitä tehdä, jos epäilet koirallasi raivotautia?

Raivotautiepäily vaatii nopeaa toimintaa ja jos epäilet koirallasi raivotautia, toimi seuraavasti:

Eristä koira välittömästi muista eläimistä ja ihmisistä. Vältä suoraa kontaktia eläimeen. Jos koira on purrut jotakuta, huuhtele haavaa runsaalla vedellä ja saippualla vähintään 15 minuutin ajan. Tämän jälkeen on tärkeää hakeutua lääkärin arvioon mahdollisimman pian.

Ota heti yhteyttä eläinlääkäriin. Kerro tilanteesta tarkasti, mutta älä vie koiraa vastaanotolle ilman ennakkoilmoitusta. Eläinlääkäri antaa sinulle toimintaohjeet.

Ilmoita epäilystä myös viranomaisille. Ota yhteyttä paikalliseen terveysviranomaiseen tai valtakunnalliseen päivystysnumeroon. He ohjeistavat jatkotoimenpiteissä.

Jos koira on ollut mahdollisesti altistunut raivotaudille, se pidetään yleensä karanteenissa ja tarkkaillaan vähintään 10 päivän ajan. Jos oireet ovat jo alkaneet, koira saatetaan joutua lopettamaan välittömästi, ja näytteet otetaan kuoleman jälkeen.

Kaikki henkilöt, jotka ovat olleet tekemisissä koiran syljen tai puremien kanssa, ohjataan lääkärin arvioon. Heille voidaan aloittaa ennaltaehkäisevä rokotushoito.

Muista, että useimmat epäilyt osoittautuvat aiheettomiksi. Silti jokainen epäily otetaan vakavasti. Suomen tehokas terveydenhuoltojärjestelmä ja asiantuntevat viranomaiset osaavat käsitellä tilanteen ammattitaitoisesti.

Raivotauti ihmisellä

Raivotauti on vakava zoonoosi, eli se voi tarttua eläimistä ihmisiin. Tauti leviää useimmiten sairastuneen eläimen, erityisesti koiran pureman kautta. Tartunta voi tapahtua myös, jos raivotautisen eläimen sylkeä joutuu limakalvoille tai avoimeen haavaan.

Itämisaika vaihtelee tyypillisesti 2-8 viikon välillä, riippuen pureman sijainnista ja vakavuudesta. Oireet alkavat flunssan kaltaisina, mutta etenevät nopeasti vakaviin neurologisiin oireisiin. Kun oireet ilmenevät, tauti on lähes aina tappava.

Altistumisen jälkeiset toimenpiteet ovat kriittisiä:

1. Haavan välitön puhdistus vedellä ja saippualla
2. Nopea hakeutuminen lääkäriin
3. Altistuksen jälkeisen rokotussarjan aloittaminen

Ennaltaehkäisevä rokotushoito on käytännössä aina tehokas, kun se aloitetaan ennen oireiden ilmaantumista.

Suomessa raivotauti on ihmisillä äärimmäisen harvinainen. Viimeisin kotimaassa saatu tartunta on vuodelta 1935. Kuitenkin matkailun lisääntyminen tuo uusia haasteita.

Tietoisuuden lisääminen ja vastuullinen toiminta ovat avainasemassa raivotaudin ehkäisyssä. Erityisesti matkustettaessa alueille, joissa tautia esiintyy, on tärkeää välttää kontaktia tuntemattomien eläinten kanssa ja hakeutua nopeasti hoitoon mahdollisen altistumisen jälkeen.

Yhteenveto

Raivotauti on vakava uhka, mutta oikealla tiedolla ja toiminnalla voimme pitää lemmikkimme ja itsemme turvassa. Muista, että säännöllinen rokottaminen on paras tapa suojautua. Älä epäröi kysyä neuvoa eläinlääkäriltäsi, jos jokin raivotaudissa mietityttää – tieto on voimaa tässäkin asiassa!

Lisätietoa koirien yleisimmistä sairauksista voit lukea täältä.